ETUSIVU

Mielen selkeys, mielenrauha, itseluottamus  ja henkinen hyvinvointisuus lisääntyvät  ponnisteluitta ja luonnollisesti, kun ymmärryksemme   siitä, mistä inhimillinen kokemus syntyy,  kasvaa.  Tällä on puolestaan  suuri vaikutus siihen, miten ja minkälaiseksi elämäsi muotoutuu jatkossa. Sinusta itsestäsi  kumpuaa onnellisuus, mielenrauha, viisaus,  innostus, kyky nauttia elämästä ja ihmissuhteista. Minun tehtäväni on haastaa sinua tiedostamaan sen esteenä oleva ajattelu, auttaa sinua näkemään ja ymmärtämään sinussa oleva potentiaali kokea mielenselkeyttä ja henkistä hyvinvointia  , jotta voisit elää vapaampana itsesi näköistä elämää.

 

 

Uusimmat artikkelit

Omien tunteiden hyväksyminen mahdollistaa muidenkin tunteiden hyväksymisen

Veikkaan, että moni meistä kokee tietyt tunteet vaikeammaksi kohdata ja hyväksyä kuin jotkut toiset tunteet. Esimerkiksi häpeän, pelon, surun, ahdistuksen tai  vihan tunteet ovat sellaisia, joille meidän voi olla vaikea olla läsnä ja joita kohtaan voi olla vaikea olla hyväksyvä, puhumattakaan, että uskaltaisimme niitä avoimesti näyttää tai puhua niistä muille. Varsinkin, jos olemme kasvaneet ympäristössä, missä tiettyjä tunteita on pidetty visusti piilossa, hävetty tai arvosteltu silmiä pyörittäen  ( ”pojat eivät itke”, ”itkupilli”, ”olet liian herkkä”,  ”älä valita”,  ”yritä ryhdistäytyä”, ym. myötätunnottomia kommentteja)  ja missä reippautta ja kiltteyttä on yliarvostettu ja pidetty kunniassa  . Varsinkin,  jos lähellämme ei ole ollut ketään läsnäolevaa ja kärsivällistä aikuista kenelle olisi voinut kivuliaat tunteensa näyttää, ei ole ihme miten tiettyjen tunteiden kohtaamisesta voi muodostua  jokin sisälle epämääräinen vieraaksi jäävä möykky, mistä on tullut tapa pysyä kauempana, välttelemällä hankalalta tuntuvia asioita ja ihmisiä (suurimpia opettajiamme), koska tuo ikävä möykky tuntuu ilmoittavan silloin olemassaolostaan .

Erityisesti jos varhaisemmat kokemukset esimerkiksi vihan tunteen esilletuomisesta on  johtanut jollain tasolla hylkäämiskokemukseen ja arvosteluun,  saatamme kokea melkoista kynnystä näyttää tervettäkään  vihan tunnetta silloinkin, kun se olisi paikallaan, koska saatamme pelätä tiedostamattamme uudelleen hylätyksi tuloa. Tunteen patoaminen sisällemme luonnollisesti vähentää vapauden ja hyvinvoinnin tunnetta sisällämme, koska vastustus  itsessään on  negatiivinen kokemus. Vaikealta tuntuvien tunteiden kohtaamisen   välttely johtaa varsin usein erilaisiin käyttäytymismalleihin, joiden uskomme tuovan mukanaan meille hyvän olon ,  mm. kontrolloimalla asioita liiallisesti ( perfektionismi), välttelemällä ihmisiä  ( niitä ”vaikeita ja hankalia” ihmisiä ja asioita) ja takertumalla ihmisiin ( ne ”ihanat ja rakastavat” ihmiset), mielihyvää jatkuvasti etsimällä (addiktiot) , yrittämällä vaikuttaa muiden ihmisten kokemukseen liiallisesti ( paapomalla, neuvomalla,  opettamalla, vertailemalla jne. ), joskus uuvuttavuuteen asti.

Omien tai muiden ihmisten vaikealta tuntuvien tunteiden kohtaamisen ja hyväksymisen välttelyä pitää yllä virheuskomus siitä, että tunteemme syntyisivät jostain muusta kuin ajattelumme virrasta. Tämä takia huomiomme on luonnollisesti ulkopuolellemme ( mikä ei aina edistä palautumistamme) , eikä siinä faktassa että hyvinvointi on perustilamme, johon palaudumme aina kun mielemme kirkastuu ajattelusta. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että vaikeat asiat, esimerkiksi väärinkohdelluksi tuleminen, joka herättää meissä ajattelua/tunteita, olisi vähäpätöinen seikka jolla ei olisi merkitystä ja jota ei pitäisi kohdata, tai ettei meidän  tarvitse välittää tai päästä yli haasteistamme vaan yksinkertaisesti sitä, että hyvinvointimme ei kuitenkaan ole sidottu niihin ulkoisiin tekijöihin tai henkilökohtaiseen historiaamme. Tämän ymmärtämisellä on kyllä hyvinvointiamme lisäävä vaikutus. Se tarkoittaa sitä, että siitä huolimatta , että meille olisi tapahtunut rankkoja asioita, meistä löytyy myös hyvinvointia. Joskus sen ymmärtäminen antaa rohkeuden kokea vaikeitakin tunteita yksin tai myötätuntoisen kanssaihmisen vierellä ollessa.

Usein tuon meissä jo olevan hyvinvoinnin oivaltaminen ja kokeminen tapahtuu  vasta silloin, kun haluamme ja uskallamme kohdata ensin omat tunteemme, kun emme enää vastusta meissä tapahtuvaa ajattelun virtaa ( koska se tapahtuu ja tulee tapahtumaan jatkossakin) . Hyvinvointi on se mikä meissä  jää luonnollisesti jäljelle tunteiden kohtaamisen jälkeen, kuin tyyneys myrskyn jälkeen.  Vaikeiden tunteiden välttely ja kohtaamattomuus ei ole hyvinvointia,  vaan hyvinvointi on rohkeutta kohdata tunteet, omalla ja muiden kohdalla hyväksyvästi ja myötätunnolla, nähden ne luonnollisena osana elämää.  Tunteiden kohtaamisen vastustus on itsessään negatiivinen kokemus, mikä pahimmillaan johtaa turtuneisuuteen, siihen että mikään ei tunnu yhtään  mitään. Jatkuva vastustuksentila on kuin jatkuva harmaa pilvikerros taivaalla, jolloin aurinko ei pääse esille. Aurinko on silti olemassa.

”We cannot selectively numb emotions, when we numb the painful emotions, we also numb the positive emotion.”- Brene Brown

Tunteiden tuomitsematon ja avoin kohtaaminen ei ole aina  helppoa , mutta sitä kohti voi pikkuhiljaa ottaa  askelia, tiedostaen.  Se mistä voi puhua ääneen ja keskustella avoimesti ,pelkäämättä hylätyksi tai torjutuksi tulemista,  lisää usein ymmärrystämme tunteistamme ja itsestämme. Se voi tarkoittaa esimerkiksi vapautumista raskaasta häpeän tunteesta, kun uskaltaa puhua ääneen ystävälle, kumppanille, terapeutille tai mentorille esimerkiksi häpeän tunteesta, mikä ovat saattanut estää vuosia pääsemästä vaikeasta tilanteesta pinnalle, koska oman haavoittuvuuden esilletuominen on ollut niin pelottavaa. Tänä päivänä jopa sosiaalisessa mediassa näkee tällaisia avautumisia kipeistäkin tunteista, mitä voi osaltaan lisätä rohkeutta puhua kipeistä tunteista, mutta missä kuitenkin voi avoin kohtaaminen, kuulluksi ja nähdyksi, sekä ymmärretyksi tulemisen kokemus  jäädä kokematta mikäli maaperä ei ole myötätuntoinen.  Vaikean tunteen esille tuominen ja vapauttaminen sellaisessa seurassa, mistä sille löytyy tilaa, hyväksyntää ja myötätuntoa, on iso askel kohti meissä olevan hyvinvoinnin oivaltamista ja kokemista.

Vielä vaikeampaa läsnäolo ja hyväksyminen ovat meille usein silloin, kuin vaikeiden tunteiden keskellä seilaa meille erityisen tärkeä läheinen, oma lapsi, elämänkumppani, ystävä tai omat vanhemmat. On inhimillistä haluta läheisen voivan paremmin, toivoa hänelle kaikkea hyvää  ja yhtä inhimillistä yrittää tehdä omasta puolestaan asioita, jopa kaikkensa jotta tämä olisi mahdollista ( Lue: läheisen tunteet herättävät usein meissä  runsaasti ajattelua, odotuksia ja tunteita!).   Hyvää tarkoittavat neuvot, opettaminen, kokemuksen vertaaminen ”korottamalla” vielä vaikeampaan toisen ihmisen  kokemukseen tai pahimmillaan arvostelu eivät kuitenkaan auta silloin, kun toinen ihminen on vaikean tunteen ja kärsimyksen keskellä, ellei hän niitä ole erikseen pyytänyt, ne ovat tosin hyvä tapa luoda etäisyyttä kahden ihmisen välille ja vahvistaa jo käsitystä siitä, että hän on jotenkin viallinen. Tilan antaminen ja aito kuuntelu toiselle ihmiselle siinä tilanteessa kun hän on vaikealta tuntuvassa tunteessa,  ilman fiksaus- ja auttamisyrityksiä , on usein terapeuttisinta ja rakastavinta mitä siinä tilanteessa toinen ihminen voi tehdä. Tilan antaminen ja kuuntelu viestivät luottamuksesta ja ymmärryksestä, vaikeasta tunteesta ei tarvitse päästä eroon vaan se tarvitsee vain tilaa ja  tulla hyväksytyksi, rakkaudella. Joskus kuitenkin auttaa toista ihmistä kaikkein  eniten auttamalla ensin itseään, kenties  hakemalla apua  , jotta uskaltaisi ja voisi kohdata ensin omat tunteensa hyväksyvämmin, ennen kuin pystyy antamaan tilaa ja olemaan läsnä toisen ihmiselle, joka on vaiken tunteen keskellä.

Miten antaa tilaa ja olla hyväksyvästi läsnä toisen kivulle, jos oman itsen sisällä kasvaa pelon, huolen ja ahdistuksen tunne ? Niinpä, jotta voi olla hyväksyvästi läsnä toisen ihmisen tunteille, täytyy pystyä olemaan tiedostavasti läsnä omille tunteille ensin. Huolemme tai ahdistuksemme ei suinkaan auta muita voimaan paremmin, hyvinvointimme kylläkin. Jos omat tunteet eivät saa itseltä hyväksyvää läsnäoloa, jäljelle jää yritys päästä omista tunteista eroon, yrittämällä auttaa ja fiksata toisen ihmisen tunteita, jotta itse voisi paremmin. Tämä pohjautuu erittäin inhimilliseen ja tavalliseen virheymmärrykseen, että tunteemme syntyisivät jostain, mitä tapahtuu ulkopuolellamme ja mitä jokin ulkopuolellamme oleva  voisi  korjata. Jos  näkisimme, että tunteet ovat luonnollinen osa elämää ajattelun näkyvänä puolena, mitä ei tarvitse fiksata,  emme yrittäisi niin kovin päästä niistä eroon ja hyväksyisimme vaikeammatkin tunteet helpommin. Vaikeiden tunteiden tiedostaminen ja kohtaaminen on usein kaipaamamme muutoksen alku. Läheistemme vaikeiden tunteiden kohtaaminen myötätunnolla on usein myönteisen muutoksen alku suhteessamme heihin. Kun tulemme näkyväksi haavoittuneisuudessamme, samalla löydämme itsestämme sen osan mikä ei voi haavoittua, perustilamme levollisuuden mikä ei ole kateissa koskaan, vaikka se olisikin runsaan ajattelun takia jäänyt kokematta.

”Vulnerability is the birthplace of innovation, creativity and change.”- Brene Brown

 


Lisää selkeyttä- valmennuspäivä Helsingissä 1.9. Lue lisää tästä!

  1. Ymmärrys ei merkitse henkilökohtaista hyötyä tai ulkoista menestystä 4 vastausta
  2. Hyvinvointia ilman syytä Vastaa
  3. Ihmissuhteen tila vai mielentila ihmissuhteessa? Vastaa
  4. Voimaantumisen ja toivon aika Vastaa
  5. Väärässä olemisen lahja Vastaa