ETUSIVU

”Osoitan ihmisille perustavaa laatua olevan logiikan tunteidemme synnyn takana, joka ilman ponnistelua johtaa lisääntyneeseen henkiseen hyvinvointiin ja resilienssiin.”                                                                                                                    – Piia Reijonen

Uusimmat artikkelit

Kaksi selitysmallia

Mitä tulee rauhaan, meillä ihmisillä tuntuu olevan kaksi erilaista selitysmallia sille mikä selittää rauhantilan esilläolon itsessämme. Toinen selitysmalli pohjautuu faktoihin, toisen syntyperä on usein huterammalla perutuksilla ja riippuvainen useista vaihtevista tekijöistä.

Nämä selitysmallit vaikuttavat suuresti miksi elämämme muodostuu, sekä henkilökohtaisesti että maailmanlaajuisesti.

Ensimmäisessä selitysmallissa on olemassa minä, kenellä on tietynlainen kokemus ja ajatus mistä tuo kokemus johtuu. Vaihtelevan ymmärryksen mukaan tuo kokemus johtuu joko ulkoisista tekijöistä, mikä pitää sisällään henkilökohtaisen historiamme, nykytilanteemme, kehomme ja sen muodon, lähellä olevat ihmiset tai sisällämme tapahtuvasta ajattelusta. Riippuen kummasta uskomme kokemuksemme olevan peräisin, koetamme vaikuttaa kokemukseemme joko muuttamalla olosuhteitamme tai itseämme , sisäisesti tai ulkoisesti. Molemmissa tapauksissa on kuitenkin olemassa oletettu minä, kenen täytyy saada parempi kokemus ja muuttua ja oletus mistä se löytyy. Tuo minän todellisuus on harvoin lähemmin tarkasteltu, mutta ”sen” pitää saada parempi kokemus! Tämä synnyttää ”etsmistä”, tuntuvan ja toistuvan ajattelun pöheikön, jota kutsumme itseksemme.Todellinen kokemus se onkin!

Tämän ensimmäisen selitysmallin seurauksena on mm. toistuvien elämäntapojen, nautintoaineiden käytön ja materialismin lisäksi olemassa self help- markkinat, henkinen materialismi, mistä ihmiset haluavat löytää sitä rauhaa. Jokin kuitenkin toimii tahmaisesti tässä ensimmäisessä selitysmallissa, sillä näiden em. keinojen määrän vaihdellessa tai kasvaessa varmaa on vain se , että niitä pitää toistaa ja saada lisää. Jos rauha tapahtuu jostain mitä teemme tai mitä tapahtuu, riittäisi että se tapahtuisi vain kerran. Siksi onkin äärimmäisen mielenkiintoista katsoa lähemmin mitä tapahtuu meissä itsessämme silloin, kun emme koe rauhaa.

Toisessa selitysmallissa nähdään että koko käsitys minästä ja sen kokemuksesta tapahtuu tilassa, joka me todellisuudessa olemme. Tietoisuus, jota voi luonnehtia rauhaksi ja rakkaudeksi, ei katoa meistä kärsimyksen keskellä. Tietoisuus ei ole tässä myöskään jotain jota kehitämme, vaan jota lähtökohtaisesti jo olemme. Kärsimys tapahtuu tietoisuudessa, mutta se ei tapahdu kenellekään. Kärsimys ei ole erillinen osa tietoisuudesta. Tietoisuus saa kärsimyksenkin myös tapahtumaan. Kaikki mitä on, on tietoisuus tapahtumassa. Aivan kuten pilvet eivät tapahdu taivaalle vaan ne ilmenevät siinä.

Tämän toisen selitysmallin ymmärtäminen ei ole pakostrategia tämän hetken kokemuksesta vaan puhtaasti yksinkertainen selitys sille mitä on. Selitysmalli ei ole siis kenenkään henkilökohtaisen hyödyn saavuttamiseksi, vaan sen näkemistä ettei ole ”ketään” joka hyötyy. Koska tässä selitysmallissa ei ole ketään todellista rakenteellista minää, kenelle kokemus erityisesti tapahtuu ei ole siksi ketään erillistä minää kenen kokemusta täytyisi korjata. Tässä selitysmallissa on tietoisuus missä tapahtuu kokemuksia ajattelun tapahtumisen voimasta, missä tapahtuu keho ja mieli, ei kehomieltä missä tapahtuu tietoisuus. Valtavan suuri ero. Ei ole olemassa erillistä minää kenelle tämä kaikki tapahtuu. Emme ole tämä keho ja ajattelija, vaan tietoisuus missä ajattelu ja keho tapahtuvat.

”Ajattele, että elämääsi kuvaisi valtava rakennus. Rakennuksen huoneet kuvaisivat elämäsi eri osa- alueita. Jotkin huoneet ovat suuria, jotkut pieniä. Joihinkin kiinnität paljon huomiota, joihinkin vähemmän. Ensimmäisessä selitysmallissa huoneita parannellaan koko ajan, työ, koti, ihmissuhteet, talous ajattelu, kokemus, kaiken täytyy tulla paremmaksi, jotta tuntuisi paremmalta. Jossain kohtaa elämää me kaikki käymme kuitenkin yhdessä huoneessa johon emme ole suuresti kiinnittäneet huomiota, mutta aina kun olemme siellä meistä tuntuu käsittämättömän levolliselta ja hyvältä ilman yhtään hyvää syytä. Tuo huone ( anteeksi metafora) on kuka todella olemme. Jossain kohtaa elämäämme alamme katsoa uteliaasti sen huoneen suuntaan enemmän ja viettämään siellä enemmän aikaa. Huomaamme itse jonkin aikaa tuossa huoneessa vietetyn ajan jälkeen, että ei olekaan niin merkityksellistä mitä nuo muut huoneet pitävät sisällään ja miltä ne näyttävät. Tuo huomio saa usein mielen rauhoittumaan ja sisältäpäin nousemaan täysin uusia ajatuksia mitä meillä ei siinä kaikessa kiireessä ollut silloin , kun kehitimme ja parantelimme eri huoneita stressaten. Jossain kohtaa alkaa tapahtua yksi mielenkiintoinen asia elämässämme, kun olemme viettäneet riittävästi aikaa tuossa huoneessa. Ollessamme talon muissa huoneissa alamme tunnistaa selittämätöntä rauhaa. Alamme myös kokea vapaammaksi olomme noissa kaikissa ”huoneissa”: työssä, vanhemmuudessa, parisuhteessa, läheisissä ihmissuhteissa, emmekä koe enää samanlaista tarvetta kuin aiemmin kehittää tai jatkuvasti korjata jotain huonetta…Tietoisuus onkin kaikissa huoneissa, emme vain aluksi nähneet sitä. Tietoisuus ei tapahtu yhdessä huoneessa, vaan kaikki huoneet tapahtuivat tietoisuudessa. Näetkö eron? Ja kyllä, tällä meissä tapahtuneella muutoksella, ymmärryksellä siitä kuka todella olemme, on vaikutus itsessään kaikkiin elämämme huoneisiin.

Sanat tuntuvat olevan hyvin rajallisia kuvaamaan näiden kahden merkittävästi erilaisen selitysmallin aikaansaamia vaikutuksia henkilökohtaiseen elämäämme ja ympärilläolevaan maailmaan. Henkilökohtaisella tutkimusmatkallani olen kokenut helpottuneisuutta siitä, että minussa olevat tunteet eivät ole indikaatioita muuttaa ”elämäni huoneita” vaan ne kertovat siitä luonnollisesta asiasta että se mikä todella olen pitää sisällään kehoni ja mieleni ja elämän energia, johon kuuluu ajattelu ja kokeminen joka on luonnollinen osa tietoisuutta ja jotain mille ei tarvitse tehdä yhtään mitään. En ole kontrollissa ajattelusta, koska ei ole olemassa fiksoitua minää, kuka voisi sen edes tehdä ja kenelle ajattelu tapahtuu. Kaiken muuttuvan taustalla on se mikä ei muutu, se kuka todella olen. Rauha ja rakkaus. Rauhaa ja rakkautta ei voi eikä tarvitse fiksata ja parantaa.

Ensimmäisessä selitysmallissa halutaan muuttaa se mikä jatkuvasti muuttuu, toisessa katsotaan siihen mikä ei koskaan muutu. Mikä on sinun selitysmallisi?

  1. Ajatusta ei tarvitse ratkaista Vastaa
  2. Sokkona vai ei? Vastaa
  3. Yksinkertaisuuden äärellä Vastaa
  4. Mutainen vesi kirkastuu itsestään Vastaa
  5. Henkisen hyvinvoinnin yksinkertaisuuden ydin Vastaa