Elämä tapahtuu sinussa, ei sinulle

Kaikkea elollista ohjaa suuri älykkyys, joka ei tee poikkeusta yhdenkään ihmisen kohdalla. Sinun sydämesi lyö, keuhkosi hengittävät ja ruuansulatuksesi tapahtuu ilman sinun tahtoasi ja siihen puuttumistasi, muunmuuassa. Olet kehittynyt Maa- nimisellä planeetalla, jolla on hyvät edellytykset elämiselle sattumanvaraisesti hetken hekumassa kohdanneista siittiöstä ja munasolusta , jotka selvisivät lyhyen ajanjakson kimpassa minkään estämättä niiden yhteiseloa ennen solujen jakautumista ja erilaistumista ihmiseksi ja olet päätynyt sivuilleni  lukemaan tätä blogikirjoitusta,  juuri tässä hetkessä. Näet lukemasi, kuulet ehkä taustalla ääniä, maistat ehkä suussasi makuja ja haistatkin kenties jotain. Sinussa tapahtuu ajattelua ja tuntemuksia. Sinä olet. Oikeastaan sinua pitää elossa elämän älykkyys, et tee elämistä. Et tee ajattelua, kuuntelua, tuntemista, näkemistä, haistelemista tai maistelemista, vaan nekin tapahtuvat sinussa. Et ole myöskään päättänyt miten juuri tietyt solut päätyvät sinun sydämeksi, toiset maksaksi, kolmannet pikkuvarpaan kynneksi ja niin edelleen. Sinulla ei siis ole osaa eikä arpaa sinuksi tulemisessa.

Et ole valinnut tietoisesti ajatuksiasi ja uskomuksiasi  kohdussa ollessasi sen suhteen, miten tulet suhtautumaan elämään ja muihin ihmisiin elämäsi aikana, vaan ajatus siitäkin on tapahtunut sinussa pääteltyäsi avoimin mielin maailmaan tultuasi,miten asiat ovat kun elämä on tapahtunut ympärilläsi, sen kummemmin omia tai muiden ihmisten ajatuksia kyseenalaistamatta. Niin syntyi tarina omasta elämästäsi sinun näkökulmastasi.  Elämän varrella meille tulee paljon ajattelua elämästä ja itsestämme mutta nämä tarinat mielessämme eivät ole kuitenkaan elämä tapahtumassa tässä hetkessä Maa-planeetalla vaan Ajatuksen virtaa. Tämä hetki on täysin mysteeri.

Saattaa jopa olla jossain kohtaa elämää, että elämä ei meistä enää tunnu  tapahtuvan meissä, vaan se tuntuu tapahtuvan meille. Pieni ero näissä termeissä, mutta suuri ero ymmärryksessä.

Tapahtuuko elämä sinulle vain tapahtuuko elämä sinussa?

Meillä saattaa olla  ajatuksia siitä, miten elämän pitäisi  ulkoisesti  olla, ajatuksia  siitä, mitkä asiat uskomme tekevän meidät tyytyväisiksi ja onnellisiksi elämässä.  Saatamme ajatella että elämän pitäisi  olla tietyssä ulkoisessa muodossa, jotta voisimme olla tyytyväisiä ja hyvinvoivia, emmekä muista että henkinen hyvinvointi on jotain joka on jo sisäänrakennettuna meissä. Vauvat ja pienet lapset eivät tarvitse terapiaa sen jälkeen kun heillä on ollut itkun tai kiukun puuska. He palautuvat itsestään. Rikkaudet eivätkä rakkaudet tee meitä onnellisiksi, muuten kaikki rikkaat ja rakkaussuhteessa olevat ihmiset olisivat aina onnellisia. Tiedämme hyvin, ettei asianlaita ole näin, jokin muu kuin ulkoiset tekijät selittävät henkistä hyvinvointiamme.

Elämä tapahtuu, asiat eivät aina menekään niin kuin haluamme, ja saatamme huomata olevamme tyytymättömiä. Huomiomme ei useinkaan ole kiinnittynyt Ajatuksen virtaan kokemuksemme synnyttäjänä, vaan katseemme on maailman suuntaan. Mietimme  miten asioiden kuuluisi mennä emmekä mieti enää lainkaan miten elämän älykkyys ohjaa meitä kaiken aikaa, silloinkin kun emme ajattele sitä. Elämän älykkyys huolehtii siitä, että sormeesi tullut haava paranee itsestään ja että mielesi palautuu perustilaan itsestään, jo pienenä vauvana. Elämän älykkyys elää sinua ulkoisista olosuhteista riippumatta, mahdollistaen sinun kasvun ja kehityksen, ilman että edes mietit kasvuasi ja kehittymistäsi.

Nimenomaan niinä elämän hetkinä, kun asiat tuntuvat menevän päin honkia, meillä tuntuu olevan eniten ajattelua siitä miten elämän kuuluisi olla ja miltä meistä pitäisi tuntua. Emme halua tuntea mitä tunnemme, jos olemme tiedostamattamme antaneet  tuntemiselle jonkin merkityksen . Esimerkiksi saatamme ajatella että jonkin tunteen kokeminen saattaa tarkoittaa että olemme epäonnistuneita tai hajoamispisteessä. Ei ole ihme ettemme halua kokea sellaista tunnetta, vaikkei se merkitys totta olekaan ja elämä kääntyy tämän tunteen ja ulkoisten tilanteiden välttelyksi, joiden uskomme herättävän noita tunteita. Kyseessä on tuntemattoman pelko, emme halua mennä tuttujen ajatusympyröiden ulkopuolelle, vaikka se on ainoa paikka missä voimme muuttua, näkemällä uusin silmin se asia, mikä on pitänyt meidät jumissa. Luulemme sen sijaan, että meitä jumissa pitävä tekijä on ulkoinen tekijä tai ihminen ja jatkamme jumissa oloa uskomalla niin jatkossakin.

Kysymys on haluammeko nähdä jotain muuta kuin mitä tällä hetkellä uskomme ja näemme? Elämmekö avoimessa vai suljetussa mielen luomassa todellisuudessa?

Tunteen kokeminen ja hyväksyminen vapauttaa tunteen ja tekee usein tilaa uusille oivalluksille, riippumatta siitä, onko tunteen synnyttänyt ajatus edes totta.  Mieli toisin sanoen selkiytyy, kun emme vastusta sisäistä säätilaamme. Mikäli emme ole vastaanottavaisia elämänvirralle, joka tapahtuu meissä, pyristelemme luultavimmin pois kokemuksestamme, näkemättä että elämänvirta tapahtuu meissä täysin viattomasta ja vahingoittamatta meitä. Noina hetkinä emme useinkaan muista että hyvä olo jota kaipaamme on vain ajatuksen päässä, mielen selkeydessä. Se vain näyttää mielessämme löytyvän lomasta,  muuttuneista läheisistä, vähemmästä työmäärästä ja niin edelleen.   Siksi meillä tuntuu myös olevan niin paljon toimintaa sen suhteen, ettei elämä ja tunteemme menisi niin kuin ne menevät. Vastustamme, heittäydymme kapuloiksi rattaisiin sisäisesti ja ulkoisesti, puremme hammassa ja  taistelemme. Taistelemme niin että jopa väsytämme itsemme. Emme ole  silloin läsnä tässä hetkessä, tuntemassa  viatonta elämänvirtaa joka tapahtuu meissä, tuntemattomassa mysteerissä vaan pidämme kiinni mielen tarinastamme, oikeutuksistamme ja merkityksistämme joita olemme antaneet asioille ja tunteillemme , lisäten siten valmiiksi raskasta fiilistämme, uskoen, että jossain kohtaa asiat muuttuvat kun riittävästi ponnistelemme.

Kuinka moni meistä syyllistääkään itseään epäonnistumisista, kuinka moni meistä ylipäänsä nimeää elämässä oppimisen prosessimme epäonnistumiseksi  ja sitten vielä puhuu itselleen ikävään syyllistävään sävyyn kun ei parempaan pystynyt?  Kuinka moni  yrittää parantaa ja lääkitä ikävää oloa jollain keinolla, tietämättä mielen selkiytyvän ilman lääkitsemistäkin? Kuinka moni kokee tarvitsevansa tulla paremmaksi ihmiseksi, ”täydellisyyttä” hipovaksi äidiksi, tyttäreksi, pojaksi,  isäksi, puolisoksi, työntekijäksi, yhteisön jäseneksi, ystäväksi, jotta voisi voida hyvin, jotta muut voisivat voida hyvin? Kuinka moni meistä ulkoistaa oman ja muiden hyvinvoinnin, uskomalla, että muiden ihmisten onni ja hyvinvointi on omista tekemisistä riippuvainen ja vastaavasti oma  onnesi riippuvainen muiden ihmisten tekemisistä ja asioista, ihan oikeasti? Kuinka moni sallii itsensä olla pieni ja erehtyväinen elämän edessä, päästen kevyemmin yli tunteista, kokien riippumattomuutta ja vapautta? Kuinka moni vaatii itseltään yli- ihmisyyttä, kaiken inhimillisyyden ja kivun yläpuolella nousemista ja paskamaisten tekojen kohteeksi joutumisen ja niiden tekijöiden ainaista ymmärtämistä kutsuen tätä henkisyydeksi ja kypsyydeksi?  Ei ole ihme, että ihmissuhteet saattavat tuntua raskaalta, jos on niin suuri taakka kuin toisten ihmisten tyytyväiseksi tekeminen ja jos ei ole oikeutta itse tuntea omia tunteita ja sukeltaa pinnan alle mysteeriin itsessään ja suunnistaa sieltä käsin elämässä.  Kuinka moni meistä ponnistelee elämässään kaikilla saroilla kilttiyttään , uskoen että se johtaa onnellisuuteen ja henkiseen hyvinvointiin ja ihmisten tyytyväisyyteen? Kuinka moni uuvuttaa itsensä näin hyvinvointia tavoitellessaan? Stressi ei johda hyvinvointiin, hyvinvointi on se mitä on jäljellä kun stressiä synnyttävät ajatukset eivät ole mielessä.   Viattomasti uskomme että hyvinvointimme on täysin riippuvainen sillä hetkellä siitä, miten asiat ovat ulkoisesti, miten ”elämän pallot” pysyvät käsissämme, sen sijaan että näkisimme, että ulkoisilla asioilla ja henkisellä hyvinvoinnilla ei ole suoraa yhteyttä . Kunnes oivallamme, että ajattelu tapahtuu, mielentilat tapahtuvat…tai kunnes oivallamme toisella tapaa, kun pallot eivät pysyy enää hallinnassamme ja kaikessa kaaoksessa huomaammekin tyyneyden ja rauhan kaiken keskellä..ja se on aivan uudenlaisen elämän alku. Elämän älykkyys pitää sinusta aina huolta, tavalla tai toisella.

Henkinen hyvinvointi on perustilasi.

Ajattelu tapahtuu meissä luoden aidon tunteen meille.  Elämän älykkyys mahdollistaa sen, että voimme kokea kaikki tunteet ja ihmisenä olemisen.  Se on lahja. Jos ei meillä olisi merkityksiä mielessämme tunteisiimme liittyen,  ei meille oli ongelmallista antaa ikävän tuntuistenkin tunteiden tapahtua meissä. Ajattelu ja tunteet tapahtuvat sinussa, sinä et tee niitä. Et ole viallinen, jos sinussa tapahtuu stressin tunnetta synnyttävää ajattelua. Levollisuus ja henkinen hyvinvointi on tämän ymmärtämistä. Aivan kuin synkimmän myrskyn keskellä voisit luottaa ja ymmärtää että auringon paiste on väistämättä esillä ennen pitkää ja voisit siksi olla rauhassa myrskyn keskellä. Et taistele tällöin luontoa vastaan vaan ymmärrät kuinka luonto toimii.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *