”All we are is peace, love  and wisdom and a power to create an illusion that we’re not.”- Jack Pransky

Niinä hetkinä kun olemme syvällä ajattelumme pyörteissä ja koemme esimerkiksi kuormittuneisuuden,   levottomuuden, vihan, pelon, huolen, ahdistuksen tai  ärsyyntymisen tunteita, emme useinkaan  samaan aikaan näe, miten mielenrauha ja henkinen hyvinvointi ovat jotain jotka löytyvät meistä itsestä ja luonnollisesti kaikista muistakin ihmisistä.. Päinvastoin, huomiomme kohdistuu silloin ulkopuolellamme oleviin  asioihin, joiden muutoksen uskomme johtavan henkiseen hyvinvointiin ja mielenrauhaan. Joskus ulkoisilla muutoksilla onkin paikkansa ja välillinen vaikutus hyvinvoinnin lisääntymiseen , mutta ellemme näe, mistä tunteemme todellisuudessa syntyvät, mielenrauhan ja henkisen hyvinvoinnin hakeminen ulkoisesta tilanteesta voi   muodostua tuloksettomaksi hakuammunnaksi ja vahvistaa käsitystämme ”ongelman” suuruudesta ja mahdottomuudesta. Tämä illuusio syntyy, kun etsimme sisällämme syntyvään ongelmaan ulkopuoleltamme ratkaisua. Ei auta vaikka päällä seisoisi  ja tekisi kaiken voitavan minkä uskoisi johtavaan henkiseen hyvinvointiin ja levollisuuteen, jos mielen liikenne on ruuhkainen. Niin kauan kun haemme hyvää oloa ulkopuoleltamme, on  sattumanvaraista miten paljon koemme hyvinvointia.      Katsomme nimittäin silloin  ihan väärään suuntaan.

Se mikä meille ei ole mielen matalalennon hetkinä useinkaan  selvää, että mielentilamme ei ole suora  seuraus ulkoisesta tilanteesta, mutta ulkoinen tilanne puolestaan saattaa joskus olla suora seuraus mielentilasta, jossa olemme saattaneet viettää huomaamattamme tiedostamattoman pitkän aikaa. Jopa niin kauan, että uskomme jo olevamme mielentilamme kaltaisia ihmisinä. Niin tuttua tuo tuttu mielentila saattaa olla meille , että unohdamme katsoa täysin siihen suuntaan, miten mielentilamme vaikuttaa kokemukseemme vääristävän linssin lailla. Saatamme jopa unohtaa, mitä on olla ilman mielen tuttua linssiä, selkeässä mielentilassa. Saatamme myös olla huomaamatta  miten ne selkeyden hetket joita saatoimme kokea lomalla tai luonnon helmassa, eivät tulleet lomasta tai luonnon helmasta vaan siitä faktasta, että ajattelumme valtatien liikenne oli äärimmäisen hiljainen.

Toisaalta aika moni meistä onkin kokenut, että loman aikana emme koekaan vain ihania fiiliksiä, mikä onkin suora suunnanosoitus siihen, ettei kokemuksemme koskaan synny itse lomasta. Niin moni meistä lataa suuria odotuksia lomaa kohden, koska ajattelee sen aikana kokevansa levollisuutta. Mitä jos ei kuitenkaan tarvitse odottaa levollisuutta ja hyvää oloa lomaan asti, mitä jos niin voisi aloittaa ihan tavallisen arkiaamun?

Mielen selkeyden hetket eivät vaadi tietynlaista ulkoista tilannetta. Mielen selkeyden hetket lisääntyvät kun todella näemme ja ymmärrämme sen meille luonnollisena olotilana vaihtuvien kokemustemme näyttämönä. Ymmärryksen lisääntyminen on itsessään  muutos, me muutumme silloin, näemme asiat uudella tavalla. Ymmärrys kasvaa joskus pikkuhiljaa, toisinaan aimoharppauksin. Kun näemme jotain, mikä on perinpohjaisen totta, emme voi olla  näkemättä sitä enää . Kun näemme, että ajatuksen voima synnyttää kokemuksemme, emme voi syyttää siitä liikenneruuhkaa,  työtämme, sekaista kotia, puolisoamme tms. Totuus on kuitenkin, että kaikkina  hetkinä  emme näe ajatuksen voiman roolia selkeästi,  vaikka ymmärtäisimme sen roolin kokemuksessamme ja tämän seurauksena ymmärryksestämme huomimatta matalat mielentilat ja ikäväntuntuiset fiilikset kuuluvat vääjäämättä elämään välillä. Kuitenkin silloinkin voimme ymmärtää, että lisäämällä matalassa mielentilassa entisestään mielen kaasupoljinta miettimällä samoja ajatuksia kuin mistä matala fiilis alunperin on syntynytkin on  kuin painaisimme juuri syntynyttä mustelmaa parantaaksemme sen.