Sokkona vai ei?

Kun ymmärrämme selkeästi, miten tietyt asiat luonnossa toimivat, on meillä mahdollisuus hyydyntää tuota tietoa. Johonkin maailman aikaan vahvasti uskottiin, että maapallo on litteä. Tuossa virheymmärryksessä piili varmasti pelko, että maapallon reunalta voisi tippua johonkin, mistä ei pääse takaisin. Paitsi, että oivalsimme maapallon todellisen muodon, oivalsimme myös, että painovoima vallitsee maan ympärillä. Huoli varmasti helpottui kun ymmärsimme ettemme voi tippua mihinkään ollessamme jalat maan kamaralla olimmepa missä tahansa päin maapalloa. Saatoimme tutkia ympäristöä laajemmin, myöhemmin vieläpä nopein keinoin ja löytää uusia maanosia, uusia kasvillisuuksia, ihmisiä jne.

Sillä hetkellä kun oivallamme jotain ja näemme jonkin asian oikein selkeästi ja totuudenmukaisesti, on sillä välitön vaikutus ajatteluumme ja toimintaamme. Esimerkiksi kun oivalsimme, että bakteerit aiheuttavat tartuntatauteja huonon karman sijaan, niin ymmärsimme käsihygienian valtavan merkityksen tartuntatautien ennaltaehkäisyssä. Käsien pesu lisääntyi uuden tietoisuuden levittyä kuten myös hoitomuodot tauteihin, joihin ennen vanhaan kuoltiin, koska ei tiedetty mikä niihin auttaisi. Hoitomuodot kehittyivät myöskin auttamaan bakteereista sairastuneiden joukkoa ja ihmishenkiä säästyi merkittävästi. Kaikki tämä muutos vain siksi, että ymmärrettiin tiettyjen sairauksien syntymekanismia paremmin.

Oivallusta ei unohda, siitä sen tunnistaakin.

Kun ymmärryksemme lisäntyy ihmisenä olemisen luonnosta, on silläkin merkittävä vaikutus elämäämme. Kun näemme selkeästi miten tunteemme syntyvät sisäisten voimien johdosta henkilökohtaisen historiamme, nykyisen elämäntilanteemme tai ihmissuhteiden tilan sijaan, on sillä mieltämme selkiyttävä ja hyvinvointia lisäävä vaikutus. Kun oikeasti oivallamme, että mikään ulkopuolellemme ei voi aiheuttaa ”vaikeita” tunteitamme (sillä niitä edelleenkin on ja tulee olemaan!) ja että ”vaikeissa” tunteissa ei ole itseasiassa mitään vaikeaa ja huonoa, alamme suhtautua noihin tunteisiin ihan uudella tavalla. Kun näemme asiat uudella tavalla, ne alkavat muuttua. Kun emme ”syytä” kokemuksestamme ketään tai mitään sisällämme tai ulkopuolellamme, tulemme spontaanisti avoimemmaksi kokemuksellemme tässä hetkessä. Kun olemme avoimia, voimme itseasiassa hyvin. Koska olemme vain. Usein se onkin tämän itse kokemisen kautta, kun maltamme ”asettua” epämukavaan kokemukseen, kun havahdumme hyvinvoinnin yksinkertaisuuteen, olemisen yksinkertaisuuteen.

Mielenkiintoista on se, että saatamme nähdä tämän tunteiden syntymekanismin tietyillä elämänalueilla selkeämmin kuin toisilla. Niillä elämänalueilla, missä koemme epämukavuutta, haasteita tai vaikeutta, on meille usein kaikkea muuta kuin selvää, mistä kokemuksemme syntyy. Koska emme näe selkeästi, ratkaisut ikäviin tunteisiin tuntuvat vaativan jonkinlaista vaivannäköä ja jopa ponnistelua. Erityisesti läheisten ihmissuhteiden kohdalla ymmärryksemme saattaa sumentua merkittävästi virheymmärryksen puolelle, siihen asti että sitä ei kertakaikkiaan siinä hetkessä ole :D. Silloin kun emme ymmärrä mistä tunteemme ihan oikeasti syntyvät ihmissuhteidenkin kohdalla, on hyvin tyypillistä, että koemme enemmän vaikeutta; vaatimukset ja odotukset lisääntyvät, samaa vauhtia pettymykset. Mitä jos sinä näkisit, että kukaan ei voi tehdä sinua onnelliseksi sen enempää kuin onnettomaksikaan, vaan että kävelet kaiken aikaa onnellisuus ja mielenrauha jo itseesi kätkettynä? Katsoisitko siihen suuntaan uteliaasti?

Näyttääkin siltä, että joko olemme sokkoina sille faktalle mistä kokemuksemme syntyy tai sitten ei. Emme voi olla samaan aikaan molempia, sokkoina tai silmät auki, joko katsomme totuuden suuntaan, tai sitten emme. Se mihin suuntaan katsomme, ratkaisee mitä koemme. Kun se miten näemme asiat muuttuu, asiat alkavat muuttua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *