Hyvinvointia ilman syytä

”All we are is peace, love  and wisdom and a power to create an illusion that we’re not.”- Jack Pransky

Niinä hetkinä kun olemme syvällä ajattelumme pyörteissä ja koemme esimerkiksi kuormittuneisuuden,   levottomuuden, vihan, pelon, huolen, ahdistuksen tai  ärsyyntymisen tunteita, emme useinkaan  samaan aikaan näe, miten mielenrauha ja henkinen hyvinvointi ovat jotain jotka löytyvät meistä itsestä ja luonnollisesti kaikista muistakin ihmisistä.. Päinvastoin, huomiomme kohdistuu silloin ulkopuolellamme oleviin  asioihin, joiden muutoksen uskomme johtavan henkiseen hyvinvointiin ja mielenrauhaan. Joskus ulkoisilla muutoksilla onkin paikkansa ja välillinen vaikutus hyvinvoinnin lisääntymiseen , mutta ellemme näe, mistä tunteemme todellisuudessa syntyvät, mielenrauhan ja henkisen hyvinvoinnin hakeminen ulkoisesta tilanteesta voi   muodostua tuloksettomaksi hakuammunnaksi ja vahvistaa käsitystämme ”ongelman” suuruudesta ja mahdottomuudesta. Tämä illuusio syntyy, kun etsimme sisällämme syntyvään ongelmaan ulkopuoleltamme ratkaisua. Ei auta vaikka päällä seisoisi  ja tekisi kaiken voitavan minkä uskoisi johtavaan henkiseen hyvinvointiin ja levollisuuteen, jos mielen liikenne on ruuhkainen. Niin kauan kun haemme hyvää oloa ulkopuoleltamme, on  sattumanvaraista miten paljon koemme hyvinvointia.      Katsomme nimittäin silloin  ihan väärään suuntaan.

Se mikä meille ei ole mielen matalalennon hetkinä useinkaan  selvää, että mielentilamme ei ole suora  seuraus ulkoisesta tilanteesta, mutta ulkoinen tilanne puolestaan saattaa joskus olla suora seuraus mielentilasta, jossa olemme saattaneet viettää huomaamattamme tiedostamattoman pitkän aikaa. Jopa niin kauan, että uskomme jo olevamme mielentilamme kaltaisia ihmisinä. Niin tuttua tuo tuttu mielentila saattaa olla meille , että unohdamme katsoa täysin siihen suuntaan, miten mielentilamme vaikuttaa kokemukseemme vääristävän linssin lailla. Saatamme jopa unohtaa, mitä on olla ilman mielen tuttua linssiä, selkeässä mielentilassa. Saatamme myös olla huomaamatta  miten ne selkeyden hetket joita saatoimme kokea lomalla tai luonnon helmassa, eivät tulleet lomasta tai luonnon helmasta vaan siitä faktasta, että ajattelumme valtatien liikenne oli äärimmäisen hiljainen.

Toisaalta aika moni meistä onkin kokenut, että loman aikana emme koekaan vain ihania fiiliksiä, mikä onkin suora suunnanosoitus siihen, ettei kokemuksemme koskaan synny itse lomasta. Niin moni meistä lataa suuria odotuksia lomaa kohden, koska ajattelee sen aikana kokevansa levollisuutta. Mitä jos ei kuitenkaan tarvitse odottaa levollisuutta ja hyvää oloa lomaan asti, mitä jos niin voisi aloittaa ihan tavallisen arkiaamun?

Mielen selkeyden hetket eivät vaadi tietynlaista ulkoista tilannetta. Mielen selkeyden hetket lisääntyvät kun todella näemme ja ymmärrämme sen meille luonnollisena olotilana vaihtuvien kokemustemme näyttämönä. Ymmärryksen lisääntyminen on itsessään  muutos, me muutumme silloin, näemme asiat uudella tavalla. Ymmärrys kasvaa joskus pikkuhiljaa, toisinaan aimoharppauksin. Kun näemme jotain, mikä on perinpohjaisen totta, emme voi olla  näkemättä sitä enää . Kun näemme, että ajatuksen voima synnyttää kokemuksemme, emme voi syyttää siitä liikenneruuhkaa,  työtämme, sekaista kotia, puolisoamme tms. Totuus on kuitenkin, että kaikkina  hetkinä  emme näe ajatuksen voiman roolia selkeästi,  vaikka ymmärtäisimme sen roolin kokemuksessamme ja tämän seurauksena ymmärryksestämme huomimatta matalat mielentilat ja ikäväntuntuiset fiilikset kuuluvat vääjäämättä elämään välillä. Kuitenkin silloinkin voimme ymmärtää, että lisäämällä matalassa mielentilassa entisestään mielen kaasupoljinta miettimällä samoja ajatuksia kuin mistä matala fiilis alunperin on syntynytkin on  kuin painaisimme juuri syntynyttä mustelmaa parantaaksemme sen.

 

 

Ihmissuhteen tila vai mielentila ihmissuhteessa?

Hiljattain sain uudemman kerran kokea, miten yhdessä silmänräpäyksessä muka läheiseen ihmiseen liittyvä harmistuksen ja kiukun tunne  vaihtui  suureen  rakkauden tunteeseen. Sillä hetkellä,  kokiessani  rakkautta- purettuani ensin mieleeni  syntyneen harmistuksen  tarinan aviomieheni niskaan-  nuo mieltä painaneet asiat tuntuivat yhtäkkiä universumin pölyhiukkasilta, täysin epäolennaisilta ja helposti unohdettavilta asioilta. Olin antanut ”asioiden” ja todellisuuden kanssa riitelevien odotusteni tulla hetkeksi väliimme ja näin ja muistin  miten inhimillistä on kadottaa hyvä fiilis ihmissuhteessa hetkellisesti (tai pidemmäksi aikaa), kun jäämme kiinni omiin sumean mielentilan ajatuksiimme siitä, mitä uskomme tietävämme toisesta.

Emme koe aina rakkautta sisällämme . Se ei tarkoita, että rakkautta ei meissä tai enää olisi, vaan siitä, että ajattelu tapahtuu. Koemme aina sen, mitä sisällämme tapahtuu. Olemme siis vastuussa kokemuksestamme.

Hävettää tunnustaa, miten yhdessä hetkessä koin  rakkautta ja myötätuntoa miestäni kohtaan,  kun vain hetki sitten olin  kiukkuinen ja harmistunut  häntä kohtaan ja viattomasti uskoin, että hän olisi saanut huonon tuuleni aikaiseksi. Täysin erilaiset kokemukset, samasta miehestä, eikä mikään tuona lyhyenä hetkenä ollut muuttunut, paitsi oma mielentilani. Sen sijaan, että olisin todennut hänelle, että olen matalassa mielentilassa, jolloin mikään ei näytä erityisen totuudenmukaiselta, jaoin hänelle mitä matalassa mielentilassa näin. Hetkessä kuitenkin mieltäni vaivanneet ajatukset loistivat poissaolollaan- mieleni oli aivan kirkas ja olin aivan erilaisessa kokemuksessa. Olin rakkaudessa ja näin  mieheni sieltä käsin.   Kukaan ei voi tehdä meitä tyytymättömiksi- tai tyytyväisiksi ( vaikka se kovasti siltä mielessä näyttää) , vain ajatuksemme voivat saada sen aikaan.

Kokemus  herätti taas näkemään ja kirjoittamaan, miten todellakin luomme itse todellisuuttamme aina sisältä käsin, eikä  ulkoa käsin. Emme vain näe sitä aina kovinkaan selkeästi, se kuuluu ihmisyyteen ja inhimillisyyteen. Emme myöskään ole kontrollissa sen suhteen, mitä ajatuksia mieleemme juolahtaa, mutta vastuussa kuitenkin olemme oman kokemuksen synnystä- liian usein emme vain näe sitä selkeästi.  Kokemus havahdutti minut oivaltamaan oman tiedostamattoman tapani ajatella tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa   (väsymys, matala mieliala, kasaantuneet kotityöt, liian vähän aikaa ja jaksamista tehdä se mitä mielestäni kuuluisi olla jo tehtynä, riittämättömyyden tunne vanhempana- jolloin alan vaatia  itseltäni ja mieheltäni enemmän tekemistä ) ja ymmärrän miten vaarallista se voi olla ihmissuhteen kannalta, tuo  tiedostamaton tapa  ja siihen investoiminen  todistusaineistoa  mieleen keräämällä ja siihen reagoimalla. Oman tuomitsevan ajattelun synnyttämässä mielentilassa rakkauden kokeminen on mahdotonta, sillä syntyyhän kokemuksemme ajattelumme virrasta, eikä suinkaan siitä mitä joku on tehnyt- tai jättänyt tekemättä. Tunnistaako joku muu itsensä?

Halukkuus nähdä ja tiedostaa oma tiedostamaton ajattelu korreloi taatusti ihmissuhteessa koetun  tyytyväisyyden tunteen kanssa.  Suurin osa ajattelustamme on nimittäin tiedostamatonta. Miten sitten tiedät milloin olet ajatuksesi liian kauaksi totuudesta viemänä, mietit ehkä?  Vaikealta tuntuvat tunteesi kertovat aina täysin rehellisesti ja reaaliaikaisesti, milloin olet kadottanut yhteyden itsessäsi  olevaan hyvinvointiin ja uskot hyvinvoinnin löytyvän jostain muualta kuin itsestäsi. Mitä vähemmän näemme oman ajattelumme osuutta ikäviin tunteisiimme liittyen, sitä enemmän sormi usein osoittaa itsestä ulospäin ja sitä suurempi riski on konflikteille ja erilleen ajautumisen kokemiselle ihmissuhteessa. Kuinka voisi edes kuunnella toista aidosti, jos on ajatuksiensa kanssa tiiviissä suhteessa?

Ihmissuhteen  tila kertoo ennen kaikkea mielentiloista, joissa ihmissuhteen osapuolet viettävät eniten aikaansa, ei ihmissuhteesta itsestään. Tämän ymmärtäminen antaa uusia mahdollisuuksia ihmissuhteille, koska lakkaamme katsomasta väärään suuntaan, kun etsimme hyvinvointia ja rakkautta. Sen sijaan että syyttäisimme toista ikävästä kokemuksesta, ymmärrämme että matalaan mielialaan ei löydy lääkettä itsemme ulkopuolelta, koska se ei ulkopuoleltamme syntynytkään. Tilan antaminen, itselle ja toiselle on rakkaudellinen teko silloin, kun mieliala on matala.

Jos emme tiedosta mistä kokemuksemme syntyy kunakin hetkenä, annamme helposti ja huomaamattomasti merkityksen sille mitä joku on sanonut ,  tehnyt tai jättänyt tekemättä- ja tunnemme 100%  sen merkityksen- emme ihmissuhteen tilaa. Epäilen, että tällä tunteiden synnyn viattomalla ymmärtämättömyydellä on paljon tekemistä avioerotilastojen nykytilan kanssa. Jos emme tiedosta mistä kokemuksemme syntyy, reaktiomme ikäviin tunteisiin ihmissuhteessa voi olla kaukana viisaasta, sen sijaan että ottaisimme läheisemmän ja tiedostavan näkökulman omaan ajatteluumme. Väitän, että se mistä puhun, voi todellakin pelastaa ihmissuhteita ja viedä ne uudelleen rakkauden kokemiseen- jos vain niin tahdomme.

Kaikki näyttää ja tuntuu  aina ihan erilaiselta  ajatuksen päässä.