PIIA REIJONEN

Hei,

Minun nimeni on Piia . Minua voisi kuvailla A- tyypin persoonallisuudeksi, jos tykkää luokitella ihmisiä karkeasti. Tykkään saada asioita tehdyksi, oppia jatkuvasti uutta ja kaivaa lisää tietoa siitä, mikä minua kulloinkin kiinnostaa. Innostun helposti ja kun innostun jostain, niin pureuden aiheeseen usein syvällisesti ja pitkään. Innostuminen voi olla hortakasveihin tutustumista, niiden  keräilyä  ja kuivattamista tai puhuri siivota koko talo kaappeineen parissa päivässä kaappeineen päivineen. Nautin laittaa asioita järjestykseen. Konmaritus oli innostavaa, vaikken koskaan krääsän keräilijä tai himoshoppaaja ole ollutkaan. Asetan itselleni riman usein korkealle koska näen mikä kaikki voi olla mahdollista. Innostun noista visioista ja alan tekemään. Rakastan myös kohdata ihmisiä, kuunnella  ja keskustella syvällisesti. Rakastan katsoa totuutta kohti. Minusta löytyy siis B- tyypin piirteitä myös . Olen myös aika kärsivällinen. Minusta on kaunista, miten kaksi ihmistä voi kohdata täysin, vaikkeivat he tiedä toisistaan yhtään mitään. Juurikin siksi. Minua kiehtoo se mitä me pinnan alla olemme ja mistä tuo pinta on syntynyt ja toisaalta miten tuo pinta on syntynyt jostain, mitä ei ole missään oikeasti olemassa…

Olen naimisissa  ja  neljän ihanan lapsen äiti. Olen toiminut vuosia sairaanhoitajana ja terveysteknologia-alalla myyntitehtävissä ja tällä hetkellä toimin myynnin johdon tehtävissä . Olen  opiskellut vuosia ohjattuna ja itsenäisesti henkistä valmentamista,  opiskellut kaksi valmentajan tutkintoa työni ohessa ja toiminut  sivutoimisesti valmentajana oman yrityksen puitteissa vuodesta 2014. Kun lapset olivat pieniä, luin joka ikisen pinnalla olevan lapsenkasvatusoppaan, jotta en tekisi äitinä virheitä ja jotta lapseni voisivat olla mahdollisimman onnellisia. Rakastan lapsiani suunnattomasti. Kun innostuin valmentamisesta, etsin käsiini jokaikisen kiinnostavan kirjan ja luin sen. Nyt jälkikäteen ajateltuna se silloin näytti minusta silloin  loogiselta, että omaksumalla lisää tietoa kokisin lasteni lisäksi myös itse enemmän  hyvinvointia.  Vähän silloin vielä ymmärsin. Näen nyt selkeästi miten laillani self helpiin ja itsensä kehittämiseen uppoutuneet ihmiset voivat olla vuosia etsijöinä silti aidosti löytämättä tietä kotiin itseensä. Mielemme mikä rakastaa tekemistä, ohjeita ja keinoja saavuttaa rauha on samalla suurin esteemme kokea rauhaa ja rakkautta. Mieli luo myös muotoja, odotuksia ja konsepteja esimerkiksi äitiydestä, mitkä rajoittavat meidän olemista ainutlaatuinen ja itsemme oloinen äiti , jota ei ole määritetty etukäteen jonkun muun ihanteiden kautta. Ne myös rajoittavat meidän kykyä nauttia äitiydestä siinä muodossa joka meille on luonnollinen tapa ilmaista äitiyttä.

En osannut rentoutua kovin hyvin silloin kun lapset olivat pieniä, mikä näkyi mm. minun suunnattomana väsymyksenä silloin, kun lapset olivat pieniä ja iltavirkkuja…käytin lasten päiväuniajan rästitöiden tekemiseen, rattaiden työntelyyn ulkona ja innostavien asioiden opiskeluun. Toisaalta puhdasta omaa aikaa ei oikein järjestynytkään kovin helpolla neljän lapsen kanssa, milloin voisi erikseen rentoutua, ellei jättänyt asioita vain tekemättä. Rentoutuminen tapahtuikin ”parissa minuutissa syvään uneen”- vauhdilla, kun sain viimein painaa pään tyynyyn lasten nukahdettua illalla. Myöhemmin löysin meditaation ja pikkuhiljaa löysin itseni yhä useammin istumasta sohvalta silmät kiinni, aina kun siihen löytyi pieni vartinkin mahdollisuus. Huomasin, että aloin rauhoittua sisäisesti ja löytää voimaa ihan jostain muualta kuin tiptop olevista asioista ja järkähtämättömistä yöunista, mitä aina välillä osuikin kohdalleni pienten lasten äitinä. Löysin pikkuhiljaa voimaa itsestäni. Haluan huomauttaa, että nautin silti tuolloin asioiden tekemisestä, vaikka huomasin että tekemisen tahti hieman rauhoittuikin ja pyykkivuoret eivät niin ripeästi järjestäytyneet kaappeihin. Mieheni sanoi ihmetellen, miten mukavaa oli nähdä minut sohvalla makaamassa useammin. Olin rennompi ja varmasti siksi miellyttävämpi kanssakäyjä hänelle innostuneen himosuorittajan sijaan.

Asiani olivat aikaisemmin päällisin puolin olleet hyvin, mutta pinnan alla koin vuosia stressin, epävarmuuden ja riittämättömyyden tunnetta , jota yritin paikata  opiskelemalla, ymmärtämällä ja tekemällä lisää, joka luonnollisesti ei johtanut minua mielenrauhaan, vaan suunnattomaan väsymykseen ja kehoni oireiluun. En nähnyt silloin, että yritin tekemisen ja opiskelun kautta päästä mielenrauhan tilaan, joka olikin jo minussa kaiken aikaa. Opiskelin vuosia lukemalla henkisen hyvinvoinnin ja mentaalivalmentamisen kirjoja, osallistuin erilaisille henkisen hyvinvoinnin kursseille  ja valmentajakoulutukseen. Aloin meditoida säännöllisesti ja kuunnella enemmän kehoni viestejä. Pikkuhiljaa kokemukseni alkoi muuttua.

Se, mikä sai minut opiskelemaan valmentajaksi asti, johtui törmäämisestä ihan uudenlaiseen ymmärrykseen siitä, mistä tunteeni syntyivät. Tuo ymmärrys sai minut tajuamaan, etten ole se kuka luulen olevani, eikä vanhemmuus, elämä eikä mikään ympärilläni ole niin kuin näe sen välillä olevan.  Tajusin, että se kuka olen, on tila jossa käsitykset minusta itsestäni, vanhemmuudesta, parisuhteesta, elämästä tapahtuvat. Tuo tila on puhdasta rakkautta ja rauhaa. Sen kokeminen hektisen elämän keskellä tuntui todella pysäyttävältä, tajusin että kuormittuneisuuden tunteeni eivät mitenkään voineet tulla elämäntilanteestani, muutoin minun olisi mahdotonta kokea rakkautta ja syvää rauhaa keskellä työntäyteistä arkea.   Koin yhtäkkisesti suunnatonta vapautta  riittämättömyyden ja epävarmuuden tunteista ja suunnatonta helpottuneisuutta.

Ymmärsin paitsi että kuka todella olen, niin näin sen saman pätevän kaikkien muidenkin kohdalla. Minulle tyypilliseen tapaan, aloin opiskella tätä ymmärrystä lisää, vuosien ajan, vaikka olinkin jo kokenut että minun ei tarvitse tehdä mitään kokeakseni sitä kuka olen. Vanha vielä minulle näkymätön tapa olla ei ollut minulle vielä selkiytynyt , asioiden lisää opiskelu, jonkin lisää etsiminen. Tietyllä tasolla vaikka ymmärsin, ettei minun tarvitse tehdä mitään voidakseni hyvin, jatkoin tiedostamatta tiedon penkomistani ja opiskeluani. Ymmärryksellä on monia tasoja, informaation hankkiminen ja analyyttinen ymmärrys mielen tasolla, tiedon syveneminen ja sen kokemuksellisuus tässä hetkessä ja lopulta tiedon avautuminen syvemmin sisältäkäsin oivaltamalla ja lopulta marinoituminen tuossa ymmärryksessä, jonka jälkeen oppikirjat voi laittaa kierrätykseen.   Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että olisi alku- ja päätepiste,jotain mihin tulisi päätyä vaan kysymyksessä on jatkuva prosessi, ihmisenä oleminen, mikä on kaunista!

Mikään ei ole niin helppoa kuin levätä todellisessa olemuksessa, silloinkin kun työpöydällä tai elämässä on paljon asioita hoidettavana. Näen, miten työmäärä/ ihmissuhde/ elämäntilanne ei voi koskaan suoraan olla kokemamme stressin syy ja että hyvinvoinnin kokemiseksi ei tarvitse laittaa ulkoista elämää remonttiin, vaan tutkia tarkemmin omaa todellista olemusta, rakkautta, hieman lähempää.

On aivan eri asia opiskella asioita kokeakseen hyvinvointia ja auttaakseen ihmisiä, kuin havahtua todelliseen olemukseen. Puhutaan kahdesta ihan eri tiedostamisen tilasta. Etsijän tilasta ja rakkauden tilasta. Etsijän tilassa on jotain mihin pitää päästä, jotain mistä on puutetta. Rakkauden tilassa rakkaus näkee rakkauden toisessa ihmisessä, jotain mitä ei tarvitse korjata ja auttaa vaan jotain minkä ymmärtää tulevan esille itsestään rakkauden ja kuuntelun läsnäollessa. Rakkaus on levollista. Tämän ymmärtäminen  on ollut  todellinen muutostekijä omassa elämässäni.

Rakkauden ja rauhan tilan tilaksi olemme luonnollisesti varustettu ajattelun tapahtumisella. Vanhat huomaamattomat käsitykset omasta itsestä ja muista istuvat joskus tiukasti meissä kuin kulunut ja miellyttävä kenkä, niin miellyttävä ettei sen olemassaoloa edes huomaa. Silloin kun tuollainen huomaamaton käsitys synnyttää stressiä ja saa elämän maistumaan puulta ja työläältä, on mahdollista pysähtyä katsomaan kuka todella on. Herääminen avoimuuteen, tämän hetken elävyyteen ja siihen kuka todella olet  , on mahdollista koska tahansa, missä tapansa elämän tilanteessa. Havahtuminen saa vanhat konseptit ja käsitykset repeilemään kuin pilvet taivaalla tai pysymään olemassa lempeän myötätunnon silmien alla. Jotain uutta syntyy , uuden oivaltamista ja muutosta-  sisältäkäsin. Tätä ei monestikaan ymmärrä etukäteen silloin kun on syvällä mielen kiemuroissa kokemassa milloin ahdistusta, masennusta tai ärsyyntyneisyyttä- niin vahva on tunteemme ja niin vähäistä on halumme tarkastella käsityksiämme ja sitä- kuka todella olemme.

Voin jakaa sinulle vain sen, mitä mitä olen nähnyt ja ymmärtänyt matkan varrella. Ymmärrän jo, että ymmärrys jatkaa syvenemistään läpi elämän ja vähäisen kykyni antaa sinulle jotain mikä on jo lähtemätön osa sinua, jotain mitä jo olet. Ja kuitenkin,  ihmisenä oleminen saa itseni mukaan lukien välillä meidän mielen aallokon sellaiseen liikkeeseen, milloin aaltojen korkeus hirvittää ja todellinen olemuksestamme tuntuu kaukaiselta niin kuin keskellä valtamerta voi mantere olla-  silloin on helpompaa olla aallokossa joku rinnallaan, kuka ei pelkää aallokkoa ja kuka muistuttaa meitä siitä, kuka me olemme aallokosta huolimatta. Olen palveluksessasi- tyynessä ja myrskyssä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *