Ihmissuhteen tila vai mielentila ihmissuhteessa?

Hiljattain sain uudemman kerran kokea, miten yhdessä silmänräpäyksessä muka läheiseen ihmiseen liittyvä harmistuksen ja kiukun tunne  vaihtui  suureen  rakkauden tunteeseen. Sillä hetkellä,  kokiessani  rakkautta- purettuani ensin mieleeni  syntyneen harmistuksen  tarinan aviomieheni niskaan-  nuo mieltä painaneet asiat tuntuivat yhtäkkiä universumin pölyhiukkasilta, täysin epäolennaisilta ja helposti unohdettavilta asioilta. Olin antanut ”asioiden” ja todellisuuden kanssa riitelevien odotusteni tulla hetkeksi väliimme ja näin ja muistin  miten inhimillistä on kadottaa hyvä fiilis ihmissuhteessa hetkellisesti (tai pidemmäksi aikaa), kun jäämme kiinni omiin sumean mielentilan ajatuksiimme siitä, mitä uskomme tietävämme toisesta.

Emme koe aina rakkautta sisällämme . Se ei tarkoita, että rakkautta ei meissä tai enää olisi, vaan siitä, että ajattelu tapahtuu. Koemme aina sen, mitä sisällämme tapahtuu. Olemme siis vastuussa kokemuksestamme.

Hävettää tunnustaa, miten yhdessä hetkessä koin  rakkautta ja myötätuntoa miestäni kohtaan,  kun vain hetki sitten olin  kiukkuinen ja harmistunut  häntä kohtaan ja viattomasti uskoin, että hän olisi saanut huonon tuuleni aikaiseksi. Täysin erilaiset kokemukset, samasta miehestä, eikä mikään tuona lyhyenä hetkenä ollut muuttunut, paitsi oma mielentilani. Sen sijaan, että olisin todennut hänelle, että olen matalassa mielentilassa, jolloin mikään ei näytä erityisen totuudenmukaiselta, jaoin hänelle mitä matalassa mielentilassa näin. Hetkessä kuitenkin mieltäni vaivanneet ajatukset loistivat poissaolollaan- mieleni oli aivan kirkas ja olin aivan erilaisessa kokemuksessa. Olin rakkaudessa ja näin  mieheni sieltä käsin.   Kukaan ei voi tehdä meitä tyytymättömiksi- tai tyytyväisiksi ( vaikka se kovasti siltä mielessä näyttää) , vain ajatuksemme voivat saada sen aikaan.

Kokemus  herätti taas näkemään ja kirjoittamaan, miten todellakin luomme itse todellisuuttamme aina sisältä käsin, eikä  ulkoa käsin. Emme vain näe sitä aina kovinkaan selkeästi, se kuuluu ihmisyyteen ja inhimillisyyteen. Emme myöskään ole kontrollissa sen suhteen, mitä ajatuksia mieleemme juolahtaa, mutta vastuussa kuitenkin olemme oman kokemuksen synnystä- liian usein emme vain näe sitä selkeästi.  Kokemus havahdutti minut oivaltamaan oman tiedostamattoman tapani ajatella tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa   (väsymys, matala mieliala, kasaantuneet kotityöt, liian vähän aikaa ja jaksamista tehdä se mitä mielestäni kuuluisi olla jo tehtynä, riittämättömyyden tunne vanhempana- jolloin alan vaatia  itseltäni ja mieheltäni enemmän tekemistä ) ja ymmärrän miten vaarallista se voi olla ihmissuhteen kannalta, tuo  tiedostamaton tapa  ja siihen investoiminen  todistusaineistoa  mieleen keräämällä ja siihen reagoimalla. Oman tuomitsevan ajattelun synnyttämässä mielentilassa rakkauden kokeminen on mahdotonta, sillä syntyyhän kokemuksemme ajattelumme virrasta, eikä suinkaan siitä mitä joku on tehnyt- tai jättänyt tekemättä. Tunnistaako joku muu itsensä?

Halukkuus nähdä ja tiedostaa oma tiedostamaton ajattelu korreloi taatusti ihmissuhteessa koetun  tyytyväisyyden tunteen kanssa.  Suurin osa ajattelustamme on nimittäin tiedostamatonta. Miten sitten tiedät milloin olet ajatuksesi liian kauaksi totuudesta viemänä, mietit ehkä?  Vaikealta tuntuvat tunteesi kertovat aina täysin rehellisesti ja reaaliaikaisesti, milloin olet kadottanut yhteyden itsessäsi  olevaan hyvinvointiin ja uskot hyvinvoinnin löytyvän jostain muualta kuin itsestäsi. Mitä vähemmän näemme oman ajattelumme osuutta ikäviin tunteisiimme liittyen, sitä enemmän sormi usein osoittaa itsestä ulospäin ja sitä suurempi riski on konflikteille ja erilleen ajautumisen kokemiselle ihmissuhteessa. Kuinka voisi edes kuunnella toista aidosti, jos on ajatuksiensa kanssa tiiviissä suhteessa?

Ihmissuhteen  tila kertoo ennen kaikkea mielentiloista, joissa ihmissuhteen osapuolet viettävät eniten aikaansa, ei ihmissuhteesta itsestään. Tämän ymmärtäminen antaa uusia mahdollisuuksia ihmissuhteille, koska lakkaamme katsomasta väärään suuntaan, kun etsimme hyvinvointia ja rakkautta. Sen sijaan että syyttäisimme toista ikävästä kokemuksesta, ymmärrämme että matalaan mielialaan ei löydy lääkettä itsemme ulkopuolelta, koska se ei ulkopuoleltamme syntynytkään. Tilan antaminen, itselle ja toiselle on rakkaudellinen teko silloin, kun mieliala on matala.

Jos emme tiedosta mistä kokemuksemme syntyy kunakin hetkenä, annamme helposti ja huomaamattomasti merkityksen sille mitä joku on sanonut ,  tehnyt tai jättänyt tekemättä- ja tunnemme 100%  sen merkityksen- emme ihmissuhteen tilaa. Epäilen, että tällä tunteiden synnyn viattomalla ymmärtämättömyydellä on paljon tekemistä avioerotilastojen nykytilan kanssa. Jos emme tiedosta mistä kokemuksemme syntyy, reaktiomme ikäviin tunteisiin ihmissuhteessa voi olla kaukana viisaasta, sen sijaan että ottaisimme läheisemmän ja tiedostavan näkökulman omaan ajatteluumme. Väitän, että se mistä puhun, voi todellakin pelastaa ihmissuhteita ja viedä ne uudelleen rakkauden kokemiseen- jos vain niin tahdomme.

Kaikki näyttää ja tuntuu  aina ihan erilaiselta  ajatuksen päässä.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *