Yksinkertaisuuden äärellä

Elämästä voi tulla helposti monimutkaista silloin, kun emme ymmärrä mistä inhimillinen kokemus syntyy. Tarkoitan inhimillisellä kokemuksella tunteitamme. Käsi pystyyn. Kuinka moni meistä ahdistuksen, masennuksen, vitutuksen tai uupumuksen hetkellä uskoo tunteidensa syntyvän siitä, mitä elämässä on tapahtunut, tapahtuu parhaillaan tai tulee tapahtumaan? Kuinka moni ilon, rakkauden tai kiitollisuuden hetkellä uskoo tunteidensa syntyvän siitä, mitä elämässä on tapahtunut, tapahtuu tai tulee tapahtumaan? Kuinka moni taas ahdistuu, kun ei ymmärrä ollenkaan mistä vaikeat tunteet syntyvät ja kokee lisää ahdistusta kun ei tiedä miten päästä ahdistuksesta eroon?

Kuinka paljon käytämme aikaa ja energiaa siihen, että meistä tuntuisi paremmalta? Kuinka paljon pakenemme tämän hetken tunnekokemusta mättämällä sisällemme ulkoisesti tai sisäisesti jotain ? Nyt astumme etsijän inhimilliselle monimutkaisuuden alueelle, jonka tunnusmerkki on ajattelun kiihtyminen, jolla pyritään tilaan jossa meillä ei olisi niin paljon ajattelua. Mielemme ratkaisut joilla pyrimme parempaan tunnekokemukseen voivat olla seuraavanlaisia:

  • Yritys vältellä tilanteita, ihmisiä ja asioita joiden uskomme aiheuttavan meille ikäviä tunteita
  • Yritys pyrkiä tilanteisiin, joiden uskomme lisäävän hyviä fiiliksiämme täyttää allakkamme ja mielemme silläkin hinnalla, että viattomat vierellä kulkijat jäävät vain haaveilemaan yhteisistä läsnäolon hetkistä.
  • Turruttaa omat tunteet nautintoaineilla
  • Yritys vältellä omien tunteiden kohtaamista pyrkimällä positiivisuuteen ja omien ajatusten muuttamiseen vaikka rakas ystävämme keho kertoisikin kovaan ääneen odottavan, että pysähtyisimme ja kohtaisimme vaietut tunteemme vihdoin ja tutustuisimme niihin rauhassa.
  • Yritys saada toiset ihmiset käyttäytymään odottamallamme tavalla
  • Lukea hyvinvointioppaita , minkä neuvot ovat toimineet kirjoittajan kohdalla

Mitä jos asia onkin paljon yksinkertaisempi? Mitä jos tunteemme ei kerrokaan yhtään mitään siitä, että asioiden täytyisi muuttua tai että jotain pitäisi tehdä, vaan jostakin paljon yksinkertaisemmasta, mille ei tarvitse tehdä yhtään mitään?

Monimutkaisena ja uuvuttavana asioiden ja tilanteiden pitäminen kertoo että matkustamme keskellä sokeaa pistettä. Sokea piste on uskomusten tiivistymä, missä uskomme uskomusten olevan yhtä kuin todellisuus. Sokea piste on kuin kuin sisäinen kangastus, jota kohti navigoimme tai jota välttelemme ulkopuolellamme. Uskomusten tiivistymä tuntuu kehossamme tunteina. Mitä lähemmäs tuota kangastusta tulemme, sitä enemmän se tuntuu katoavan. Paradoksaalista on, että kokeaksemme korkeita fiiliksiä, on meidän mentäväkin joskus hyvin mataliin fiiliksiin. Mitä lähemmäksi menemme kohtaamaan vaikeitakin tunteita, sitä helpottavammalta meistä tuntuu. Mitä jos monimutkaisuuden hetkellä , sokean pisteen keskellä, päästäisimmekin irti hetkeksi yrityksestä kontrolloida elämää ulkopuolellamme, vain siksi jotta ymmärtäisimme että olemme täysin ok keskellä kontrolloimatonta elämää ja keskellä joskus vaikean tuntuisia tunteita? Mitä jos meidän ei tarvitse yrittää selkeyttää elämää sen enempää kuin mieltämme ollaksemme täysin ok? Mitä jos kohtaisimme meissä tapahtuvat tunteet tässä hetkessä ilman tarvetta olla paremmassa tunteessa vain oivaltaaksemme miten tasapaino ja hyvinvointi löytyvät keskeltä olemustamme ?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *